Vuosina 1980-85 asuin Vaasassa tai oikeammin ruotsinkielisessä
Sundomissa. Sain Vaasassa töitä koulujen kiertävänä puheopettajana. Vaasassa oli tuolloin muutamia puheterapeutteja, joiden kanssa kokoonnuimme säännöllisesti, minäkin, vaikka en varsinaisessa puheterapeutin työssä ollut. Yhteistyö kollegoiden kanssa tiivistyi entisestään, kun minut valittiin päiväkotien puheterapeutin äitiyslomasijaiseksi. Ruotsinkielisen puolen terapeutti Agnet Martonen näytti minulle joskus eläinaiheisia riimejä, joita oli kerännyt ruotsalaisesta lehdestä. ”Jag tror jag har svindel, sa en spindel. Det blir mycket disk, sa en fisk.” Tuolloin puhuttiin paljon kielellisestä tietoisuudesta ja riimittelyn osuudesta siinä. Innostuin aiheesta ja aloin minäkin kerätä eläimille riimipareja: kana-hana, sonni-onni, susi-pusi, kukko-lukko, kissa-pissa, lammas-hammas. Tein arvoituksia. ”Missä on vessa, pian tulee pissa, kuiskasi hädissään viirukas ___. Miksi on kanalan ovessa lukko, kysäisi mahtavapyrstöinen___. ” Lapset pitivät arvuuttelusta ja samalla kielellinen tietoisuus kehittyi. Olin nuoresta asti ollut runojen ystävä ja joitakin runoyritelmiä itsekin kokeilin 60-luvulla mutta mikään aktiivinen kirjoittaja en todellakaan ollut. Koulun jälkeen opiskelu äidinkielenopettajaksi tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Muutaman vuoden opiskelun jälkeen kiinnostuksen suunta kuitenkin hieman muuttui ja minusta tulikin puheterapeutti. Koko ammattiurani työskentelinkin lähinnä lasten kanssa ja kielellinen tietoisuus oli päivittäinen harjoittelun aihe. 80-luvun lopulla kiinnostuin tosissani lastenrunoudesta. Vaasan aikojen idea eli ja kehittyi ajatukseksi kirjasta, jossa olisi vuorotellen arvoitusriimejä ja eläinrunoja ja kokonaisuuden yhteisenä juonena eläinten juhlat. Matka ideasta kirjaksi on kuitenkin pitkä. Muutin v. 1985 tyttäreni kanssa Ikaalisiin, kun minut valittiin kasvatus- ja perheneuvolan puheterapeutiksi. Työtoverina oli psykologi Eeva Saine, joka oli myös kuvataiteilija. Jossain vaiheessa sain Eevan innostumaan kokeilemaan kirjankuvitusta. Minä tein eläinrunoja ja Eeva teki runojen aiheisiin sopivat kuvat. Riimiarvausta testasin työssä asiakaslasten kanssa ja kotona alakouluikäisen tyttären ja hänen kavereidensa kanssa. Kirjan johtava idea oli riimin arvaaminen. Arvausriimisivulla olisi pieni kuvavihje arvattavasta eläimestä, jonka koko kuva sitten paljastuisi seuraavalta sivulta. Näin saimme kokoon käsikirjoituksen ja Lasten keskus hyväksyi sen kustannettavaksi. Puheterapeutit kautta maan ottivat kirjan innostuneesti vastaan ja siitä tuli monille, minullekin, jokapäiväinen työväline. Kirja oli suosittu myös kouluissa ja päiväkodeissa ja sain myönteistä palautetta lasten vanhemmiltakin. Kirja myytiin loppuun jo 90-luvulla. Vuosien mittaan minulta kyseltiin melko usein kirjaa mutta uutta painosta siitä ei saatu. Minun kiinnostukseni lastenrunouteen jatkui ja lisääntyi. Taisin hankkia suunnilleen kaikki markkinoiden lastenrunokirjat. Työssäkin käytin runoja. Ikaalisten kaupungin kulttuuritoimen ja kirjaston yhteistyöllä saimme hankituksi Pirkanmaan kulttuurirahastolta apurahan, jolla saimme vauhtiin unelmaprojektini, Lasten runovuoden. Se toteutui v. 2005. Koko Ikaalinen ja Viljakkalakin olivat mukana. Kokosin kotimaisesta lastenrunoudesta sopivia ja sopivan lyhyitä runoja vuoden kierron mukaan ja niin tuli valmiiksi paketti, jossa oli runo joka viikolle. Yhdellä A4:lla oli aina neljä runoa leikattavaksi ja liimattavaksi päivähoidon ja alkuopetuksen lapsille teetettyihin ruuduttomin vihkoihin. Viereiselle sivulle lapsi sai piirtää kuvan runosta. Vuoden kuluttua lapsilla olisi itsekuvitettu runovihko. Kirjastossa, kirjakaupan ikkunassa ja muuallakin pitkin kaupunkia viikon runo oli esillä. Runomateriaali levisi ympäri Suomen sähköpostin välityksellä, kaikille pyytäjille lähetin materiaalin ja ohjeet. Projektin aikana pidin tarkasti huolen siitä, että jokaisen runon perässä piti aina olla sen kirjoittajan nimi. Runovuoden kohokohta oli seminaari, johon saatiin esiintyjiksi runoilijat Kirsi Kunnas ja Kaija Pispa. Olin aina vain enemmän kiinnostunut kirjoittamisesta. Oriveden kirjoittajakursseilla sain sekä hyvää opetusta että elinikäisiä ystäviä. Pöytälaatikkoon on kertynyt käsikirjoituksia lastenkirjoista ja aakkosrunokokoelmakin. Hiiritalon tarinoista tuli lopulta kirja ja Satupiiri-kirjaankin päädyin yhdeksi kirjoittajaksi. Kaikenlaisia näytelmäkäsikirjoituksiakin tuli tehdyksi. Lasten runovuoden tiimoilta minua pyydettiin v. 2006-2007 muutamiin seminaareihin puhumaan projektistamme ja lastenrunoista. Vielä tänä vuonna kylpylän pukuhuoneessa eräs päivähoidon työntekijä tuli kertomaan, että he ovat ottaneet runovuoden runot taas käyttöön. Eläinten juhlista kaikki lähti ja minusta oli tullut kirjoittaja. Eläinten juhlat –teemalla järjestettiin yhteistyössä MLL:n kanssa Ikaalisissa kaksi Lastenpäivän konserttia v. 2017. V. 2018 suunnittelin omakustanteista uutta painosta eläinten juhlista. Samaan aikaan tamperelainen kollega Ulla Sergejeff ehdotti, että kirjasta tehtäisiin digiversio. Seuraavaksi sitten jo suunniteltiinkin digisovellusta, jossa olisi kirjan sisällön lisäksi kieltä kehittäviä pelejä ja tehtäviä. Tuollainen projekti vaatii rahaa. Demo saatiin toteutetuksi apurahalla ja nyt on tulossa joukkorahoitusprojekti, jolla sitten yritetään saada loppukin kirjan materiaalista digitoiduksi ja kehitetyksi enemmän tehtäviä sovellukseen. Lisää arvoitusriimejäkin olen kirjoittanut. Näin saataisiin Eläinten juhlien sisältöä laajennetuksi ja lapsille vielä hyödyllisemmäksi. Kirjasta on tarkoitus teettää uusi painos, joka olisi yhtenä vastineena lahjoituksesta. Eläinten juhlat elää edelleen. Lempäälän runomaratonilla muutama vuosi sitten päiväkodin lapsiryhmä esitti kirjan arvoituksia. Itse olen nyt lukumummona käyttänyt kirjaa koulussa ja kirjastossa pitämilläni satutunneilla. Arvoitusriimeillä saa lapset hyvin mukaan vuorovaikutukseen ja kuuntelemaan. Eilen viimeksi kirja oli minulla käytössä Kamraatinkulmassa aikuisten toimintakeskuksessa pitämälläni satutunnilla. Toimi. Digisovelluksena runot, arvoitukset sekä uudet tehtävät saisivat laajemman käyttäjäkunnan ja pääsisivät hauskuuttamaan taas uusia lapsia ja samalla tukemaan luku- ja kirjoitustaidon kehitystä. Nyt odotamme iloisen jännityksen vallassa joukkorahoituskampanjaa ja sitä, kuinka paljon Eläinten juhlat –haaveistamme toteutuu. Ikaalisissa 30.4.2019 Seija Gauffin
0 Comments
Outloudin kautta voit tilata terapiaa elävöittävän Beamz-soittimen. Olemme Beamzin virallinen jälleenmyyjä Suomessa. Beamzia on jo käytetty erilaisten terapiaryhmien kanssa ja kokemukset ovat hyviä. Mihin Beamzia voi terapiassa käyttää ja mihin se soveltuu? Beamz on laseraktivoitu musiikkisoitin hauskaan musiikin tekemiseen ja sen esteettömään kuunteluun. Beamzin avulla musiikin voi tuntea ja sitä voi hallita yksinkertaisesti keskeyttämällä valonsäteet. Beamzia voidaan hyödyntää opetuksessa, terapioissa ja kuntoutuksessa. Se soveltuu kaikenikäisille, niin lapsille, nuorille kuin vanhuksillekin. Esteetön musiikkikokemus antaa mahdollisuuksia mm. vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin harjoitteluun. Beamzin avulla kaikilla on mahdollisuus tehdä ja soittaa musiikkia fyysisistä rajoitteista huolimatta. Suomessa Beamzia on käytetty esimerkiksi erityisryhmissä, joissa soittamiseen tarvitaan avustajaa. Beamzin avulla voidaan harjoitella käden käyttöä ja katseen kohdistusta. Soittimen avulla palaute saadaan välittömästi ja musiikin tunteminen auttaa pitämään motivaatiota yllä. Tutustu Beamzin käyttötapoihin videolta ja Beamzin viralliselta englanninkieliseltä sivulta www.thebeamz.com Laitte kytkeytyy helposti tietokoneeseen USB-portin kautta ja antaa pelaajille mahdollisuuden valita useista äänitteistä ja erilaisista musiikkityyleistä. Se mahdollistaa myös muiden järjestelmien käytön soittamisen yhdessä.
Voit tilata Beamz-soittimen kauttamme. Annamme myös koulutuksen laitteen käyttöön. Elävöitä oppimista ja terapiaa interaktiivisella musiikilla! Beamz-soitin ammattikäyttöön sisältää:
Outloud on mukana Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa, jonka osana Outloudissa kehitetään afasiapotilaille suunnattu lauluharjoittelusovellus. Sovelluksen avulla kuoroharjoitteluun osallistuvat afasiapotilaat voivat jatkaa lauluharjoituksia myös kotona. Outloudin harjoittelun tueksi kehittämä sovellus ladataan harjoittelijoiden tablet-laitteille. Sovellus myös tallentaa tuotettua laulua, analysoi sen akustisia piirteitä (sävelkorkeus, rytmi ja intensiteetti) sekä antaa harjoittelua motivoivaa palautetta. Kyseessä on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkimushanketta Laulun sanoin, kuorolaulu afasian kuntoutuksessa (2017–2020). Lauluinterventio koostuu sekä ryhmässä että kotona tapahtuvasta lauluharjoittelusta. Outloudin sovellusta tullaan testaamaan ja pilotoimaan afasiaa sairastavilla ja terveillä henkilöillä. Testausta tehdään yhdessä tutkijoiden kanssa. Sovelluksen avulla pääsee harjoittelemaan esimerkiksi Tapio Rautavaara Muuraria ja Irwin Goodmanin Poing poing poing -kappaletta. Sovelluskehitystyöllään Outloud osallistuu tutkimukseen, jossa tutkitaan laulupohjaisen kuntoutuksen vaikuttavuutta afasiapotilailla. Sovellus toteutetaan yhteistyössä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan, Afasia- ja aivohalvausyhdistyksen ja Aivoliiton kanssa. Aiempi yhteistyö tutkijoiden kanssa sekä Outloudin asiantuntemus ääniohjattavien pelien, ääntä analysoivien sovellusten ja äänikirjastojen kehittäjänä tekee Outloudista loistavan kumppanin projektiin. Sovellus aivoterveyden hyväksi Hankkeessa haetaan vastauksia musiikin ja aivoterveyden yhteyteen. Musiikin vaikutusten tieteellinen tutkiminen on yhä ajankohtaisempaa. Väestön ikääntyminen lisää monien neurologisten sairauksien esiintyvyyttä ja uusien toimintakykyä edistävien kuntoutusmuotojen kehittäminen on tärkeää. Laulamista on jo aiemmin hyödynnetty afasian kuntoutuksessa, ja tiedetään että afasiassa kyky laulaa säilyy, vaikka puheen tuotto ja ymmärrys on häiriintynyt. Laulaminen aktivoi aivojen vasemman puolen puhealueiden lisäksi myös laajasti oikeaa aivopuoliskoa. Laulu tarjoaakin toisen väylän kielelliselle ilmaisulle, kompensoiden vaurioituneiden alueiden toimintoja. Hanke sisältyy osaltaan myös Suomen Akatemian rahoittamiin kärkihankkeisiin, joissa pyritään tutkimuksen avulla löytämään toimivia ratkaisuja suomalaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Outloudissa hankkeesta vastaa toimitusjohtaja Ulla Sergejeff ja Helsingin yliopistossa vastaava tutkija, dosentti Teppo Särkämö. Arabiemiraattien Dubaissa asuvan Kellokummun perheen 5-vuotias Kiira tytär on tammikuusta asti osallistunut suomalaiseen puheterapiaan. Ensin puheterapiamahdollisuutta etsittiin paikan päältä, ja yhtenä vaihtoehtona olisi ollut englanninkielinen puheterapia. Matkan varrella myös selvisi, että heidän vakuutuksensa kattaisi puheterapian. Terapian vain pitäisi tulla Suomesta. Pian Kiiran Ulla-äiti ryhtyikin selvittämään Suomesta saatavia etäpuheterapiavaihtoehtoja. Alun etsinnän jälkeen hän kuuli puheterapeutti Ulla Sergejeffin tarjoamasta etäpuheterapiasta. Alussa äitiä tietysti mietitytti, kuinka silloin vielä 4-vuotias jaksaisi verkon välityksellä tehtävää puheterapiaa, mutta keskustelu puheterapeutin kanssa vakuutti Ullan siitä, että etäterapiaa voitaisiin kokeilla. Ulla korostaakin kuinka tärkeää oli heti alussa löytää hyvä puheterapeutti, jonka kanssa on helppo rakentaa toimivaa etäterapiasuhdetta. Äidin mukaan Ulla Sergejeffin kanssa yhteistyö lähti heti hyvin etenemään. Yhteydet ovat toimineet, ja Kiira on jaksanut keskittyä hienosti puheterapiaan Skypen välityksellä. Osallistuminen etäpuheterapiaan on ollut koko perheelle herätys lasten puheen aktivoinnin keinoihin. Äiti on aina läsnä etäpuheterapiassa ja harjoittelua on helppo jatkaa yhdessä Kiiran kanssa. He ovat myös saaneet itse vaikuttaa etäterapiatehtäviin. Kiira on esimerkiksi ollut innoissaan pallon kopittelusta terapeutin kanssa. Virtuaaliset pallot sekä taikasanat lentelevätkin Tampereen ja Dubain välillä tiuhaan. – Me Outloudissa olemme kokeilleet etäterapiaa nyt vuoden alusta lähtien ja täytyy todeta, että se on toimivaa ja järkevää. Erityisesti pitkien välimatkojen Suomessa etäterapia saattaa tasoittaa alueellista eriarvoisuutta palvelujen saatavuuden suhteen, sanoo puheterapeutti Ulla Sergejeff. – Itselleni kokeilussa on ollut haastavaa ja mielenkiintoista löytää terapiamenetelmiä, jotka pitävät lapsiasiakkaan mielenkiinnon yllä. Näytön jakaminen molemmille ja sitä kautta nettipelien pelaaminen yhdessä on ollut palkitsevaa meille molemmille. On aivan ihanaa tehdä töitä Kellokummun perheen kanssa, Ulla-äiti on todella sitoutunut terapiaan ja osaa kauniisti ja kannustavasti toimia lapsen tukena terapiassa. Puheterapeutin osaa helpottaa se, että Kiiralla on ehtymätön mielikuvitus ja hän heittäytyy mukaan kaikkeen toimintaan. Esimerkiksi juuri tämän mielikuvituspallon heittely on ollut onnistunut leikki, kertoo Ulla Sergejeff. "Osallistuminen etäpuheterapiaan on ollut koko perheelle herätys lasten puheen aktivoinnin keinoihin." Etäterapiassa korostuu vanhempien osuus terapiassa, ja vanhempien ohjaus on olennainen osa terapiaa. Toimiva vuorovaikutus on etäterapiassakin tärkein osa terapiaa ja siinä suhteessa ei poikkea lainkaan paikan päällä tehtävästä terapiasta.
Äidin mukaan Kiira on kehittynyt etäterapian myötä ryöpsähdyksellä. Kiiran puheentuotto on parantunut huomattavasti. Edistyminen on huomattu myös Kiiran englanninkielisessä päiväkodissa. Osallistuminen etäpuheterapiaan on rohkaissut häntä käyttämään suomen kielen lisäksi englanninkieltä aktiivisemmin. Nyt Kiira juttelee rohkeasti kuulumisensa englanniksi Dubain kodin tornitalon hississä kanssamatkustajilleen. Dubain ja Suomen välisessä etäterapiassa on selkeästi korostunut, että tehtävien tulee olla osallistujalle sopivia ja aktivoivia, sekä terapiasuhteen täytyy olla toimiva. Nämä kriteerit ovat täyttyneet Ulla-äidin mukaan etäpuheterapiassa. – Kelan etäterapiaopas on ollut suureksi avuksi meille etäterapiapalveluja suunniteltaessa. Ja vielä erityiskiitokset puheterapeutti Johanna Naamangalle hyvistä käytännön vinkeistä terapian käynnistysvaiheessa, kiittelee Ulla Sergejeff. Lisätietoja: Puheterapia on mahdollista etänä puheterapeutti Ulla Sergejeffin kanssa. Mikäli olet kiinnostunut kuulemaan lisää, ota yhteyttä, ulla.sergejeff@outloud.fi, p. +358 (0)44 5254 376. Pitkään kaivattu sovellus älylaitteisiin ladattavasta kuulonharjoittelunohjelmasta on nyt kehitteillä. Outloud Oy on mukana Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa yhteisessä pilottitutkimuksessa, jonka tavoitteena on luoda laaja kuulonharjoitussovellus. Sovellus olisi toistaiseksi ainoa suomenkielinen saatavilla oleva kuulon harjoitusohjelma älylaitteille. Outloud Kuulorata -sovelluksesta on jo saatavilla suppeampi versio käyttäjäkokemuksen keruuta varten. Saatujen käyttäjäkokemusten perusteella älylaitteella tehtävän kuulonharjoittelun on koettu olevan erittäin hyödyllistä ja tarpeellista. Yksi sovellusidean kehittäjistä ja aloittajista, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin puheterapeutti Sari Vikman kertoo, että asiakkaiden palaute pilottisovelluksesta on ollut hyvin myönteistä. – Sovelluksen äänen laatu on loistava ja yleisesti pidetään hienona ideaa, että omalle kännykälle ladattava harjoitteluohjelma kulkee koko ajan mukana, ja sitä voi käyttää itsenäisesti. Sovellus perustuu Eila Longan ja Reijo Aulangon ”Kuulorata käyttöön” -harjoituskäsikirjaan. Aiemmin harjoitusten tekeminen käsikirjan kanssa on vaatinut useamman ihmisen. Uusi sovellus mahdollistaa harjoittelun yksin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä kuulonharjoituksia yhdessä kumppanin kanssa. "Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä kuulonharjoituksia yhdessä kumppanin kanssa." Kuulonharjoittelu on tärkeää esimerkiksi uuden kuulokojeen tai sisäkorvaistutteen saajille. Vaaditaan paljon toistoja, jotta uuden laitteen kanssa opitaan toimimaan. Vikman arvioi, että harjoittelua tulisi tehdä vähintään kolme kertaa viikossa. Outloud Kuulorata -sovelluksen avulla harjoittelua on helppo toistaa usein, ja juuri silloin kun harjoittelijalle itsellensä sopii. Sovelluksessa on myös otettu huomioon erilaiset tilanteet, joita kuulonharjoituksia tarvitseva kohtaa. Esimerkiksi hälytilanteet, kuten puheensorinassa kuuntelu on usein hyvin haastavaa. Sovelluksen avulla tätäkin päästään harjoittelemaan. Kuulorata-sovellus on tarkoitettu kuulonharjoitusten oppaaksi vaikea-asteisesti kuulovammaisten sisäkorvaistutetta tai kuulokojetta käyttävien puheterapia-asiakkaiden kuntoutukseen. Harjoitusmateriaali on muokattu foneettisesti suomen kielen ominaispiirteitä vastaavaksi, ja harjoitusten laadinnassa on pyritty huomioimaan myös uusimmat sisäkorvaistutteiden puheenprosessointitavat. Pilottisovelluksen voi ladata maksuttomasti sovelluskaupasta suoraan omalle IPhone-, IPad- tai Android -laitteelle. Kaksiosaisen tutkimushankkeen toisessa osassa on tarkoitus kehittää laaja sovellus harjoituskäyttöön vuonna 2018. Käyttöohjevideon kautta pääset helposti tutustumaan pilottisovelluksen perustoimintoihin. |