SEIJA GAUFFIN: ELÄINTEN JUHLIEN SYNTY JA KUINKA MINUSTA TULI KIRJOITTAJA JA RUNOTÄTI

Vuosina 1980-85 asuin Vaasassa tai oikeammin ruotsinkielisessä
Sundomissa.  Sain Vaasassa töitä koulujen kiertävänä
puheopettajana. Vaasassa oli tuolloin muutamia puheterapeutteja, joiden
kanssa kokoonnuimme säännöllisesti, minäkin, vaikka en varsinaisessa
puheterapeutin työssä ollut. Yhteistyö kollegoiden kanssa tiivistyi
entisestään, kun minut valittiin päiväkotien puheterapeutin
äitiyslomasijaiseksi.  Ruotsinkielisen puolen terapeutti Agnet 
​Martonen näytti minulle joskus eläinaiheisia riimejä, joita oli
kerännyt  ruotsalaisesta lehdestä. ”Jag tror jag har svindel, sa en
spindel. Det blir mycket disk, sa en fisk.” Tuolloin puhuttiin paljon
kielellisestä tietoisuudesta ja riimittelyn osuudesta siinä. Innostuin
aiheesta ja aloin minäkin kerätä eläimille riimipareja: kana-hana,
sonni-onni, susi-pusi, kukko-lukko, kissa-pissa, lammas-hammas. Tein
arvoituksia. ”Missä on vessa, pian tulee pissa, kuiskasi hädissään
viirukas ___. Miksi on kanalan ovessa lukko, kysäisi
mahtavapyrstöinen___. ” Lapset pitivät arvuuttelusta ja samalla
kielellinen tietoisuus kehittyi.

Olin nuoresta asti ollut runojen ystävä ja joitakin runoyritelmiä
itsekin kokeilin 60-luvulla mutta mikään aktiivinen kirjoittaja en
todellakaan ollut. Koulun jälkeen opiskelu äidinkielenopettajaksi
tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Muutaman vuoden opiskelun jälkeen
kiinnostuksen suunta kuitenkin hieman muuttui ja minusta tulikin
puheterapeutti. Koko ammattiurani työskentelinkin lähinnä lasten
kanssa ja kielellinen tietoisuus oli päivittäinen harjoittelun aihe.

80-luvun lopulla kiinnostuin tosissani lastenrunoudesta.  Vaasan aikojen
idea eli ja kehittyi ajatukseksi kirjasta, jossa olisi vuorotellen
arvoitusriimejä ja eläinrunoja ja kokonaisuuden yhteisenä juonena
eläinten juhlat.  Matka ideasta kirjaksi on kuitenkin pitkä. Muutin v.
1985 tyttäreni kanssa Ikaalisiin, kun minut valittiin kasvatus- ja
perheneuvolan puheterapeutiksi. Työtoverina oli psykologi Eeva Saine,
joka oli myös kuvataiteilija. Jossain vaiheessa sain Eevan innostumaan
kokeilemaan kirjankuvitusta. Minä tein eläinrunoja ja Eeva teki
runojen aiheisiin sopivat kuvat. Riimiarvausta testasin työssä
asiakaslasten kanssa ja kotona alakouluikäisen tyttären ja hänen
kavereidensa kanssa. Kirjan johtava idea oli riimin arvaaminen.
Arvausriimisivulla olisi pieni kuvavihje arvattavasta eläimestä, jonka
koko kuva sitten paljastuisi seuraavalta sivulta. Näin saimme kokoon
käsikirjoituksen ja Lasten keskus hyväksyi sen kustannettavaksi.
Puheterapeutit kautta maan ottivat kirjan innostuneesti vastaan ja
siitä tuli monille, minullekin, jokapäiväinen työväline. Kirja oli
suosittu myös kouluissa ja päiväkodeissa ja sain myönteistä
palautetta lasten vanhemmiltakin. Kirja myytiin loppuun jo 90-luvulla.

Vuosien mittaan minulta kyseltiin melko usein kirjaa mutta uutta
painosta siitä ei saatu. Minun kiinnostukseni lastenrunouteen jatkui ja
lisääntyi. Taisin hankkia suunnilleen kaikki markkinoiden
lastenrunokirjat. Työssäkin käytin runoja. Ikaalisten kaupungin
kulttuuritoimen ja kirjaston yhteistyöllä saimme hankituksi Pirkanmaan
kulttuurirahastolta apurahan, jolla saimme vauhtiin unelmaprojektini,
Lasten runovuoden. Se toteutui v. 2005. Koko Ikaalinen ja Viljakkalakin
olivat mukana. Kokosin kotimaisesta lastenrunoudesta sopivia ja sopivan
lyhyitä runoja vuoden kierron mukaan ja niin tuli valmiiksi paketti,
jossa oli runo joka viikolle. Yhdellä A4:lla oli aina neljä runoa
leikattavaksi ja liimattavaksi päivähoidon ja alkuopetuksen lapsille
teetettyihin ruuduttomin vihkoihin. Viereiselle sivulle lapsi sai
piirtää kuvan runosta. Vuoden kuluttua lapsilla olisi itsekuvitettu
runovihko. Kirjastossa, kirjakaupan ikkunassa ja muuallakin pitkin
kaupunkia viikon runo oli esillä. Runomateriaali levisi ympäri Suomen
sähköpostin välityksellä, kaikille pyytäjille lähetin materiaalin
ja ohjeet. Projektin aikana pidin tarkasti huolen siitä, että jokaisen
runon perässä piti aina olla sen kirjoittajan nimi. Runovuoden
kohokohta oli seminaari, johon saatiin esiintyjiksi runoilijat Kirsi
Kunnas ja Kaija Pispa.

  Olin aina vain enemmän kiinnostunut kirjoittamisesta. Oriveden
kirjoittajakursseilla sain sekä hyvää opetusta että elinikäisiä
ystäviä. Pöytälaatikkoon on kertynyt käsikirjoituksia
lastenkirjoista ja aakkosrunokokoelmakin. Hiiritalon tarinoista tuli
lopulta kirja ja Satupiiri-kirjaankin päädyin yhdeksi kirjoittajaksi.
Kaikenlaisia näytelmäkäsikirjoituksiakin tuli tehdyksi. Lasten
runovuoden tiimoilta minua pyydettiin v. 2006-2007 muutamiin
seminaareihin puhumaan projektistamme ja lastenrunoista. Vielä tänä
vuonna kylpylän pukuhuoneessa eräs päivähoidon työntekijä tuli
kertomaan, että he ovat ottaneet runovuoden runot taas käyttöön.

Eläinten juhlista kaikki lähti ja minusta oli tullut kirjoittaja.
Eläinten juhlat –teemalla järjestettiin yhteistyössä MLL:n kanssa
Ikaalisissa kaksi Lastenpäivän konserttia  v. 2017. V. 2018
suunnittelin omakustanteista uutta painosta eläinten juhlista. Samaan
aikaan tamperelainen kollega Ulla Sergejeff ehdotti, että kirjasta
tehtäisiin digiversio.  Seuraavaksi sitten jo suunniteltiinkin
digisovellusta, jossa olisi kirjan sisällön lisäksi kieltä
kehittäviä pelejä ja tehtäviä. Tuollainen projekti vaatii rahaa.
Demo saatiin toteutetuksi apurahalla ja nyt on tulossa
joukkorahoitusprojekti, jolla sitten yritetään saada loppukin kirjan
materiaalista digitoiduksi ja kehitetyksi enemmän tehtäviä
sovellukseen. Lisää arvoitusriimejäkin olen kirjoittanut. Näin
saataisiin Eläinten juhlien sisältöä laajennetuksi ja lapsille
vielä hyödyllisemmäksi. Kirjasta on tarkoitus teettää uusi painos,
joka olisi yhtenä vastineena lahjoituksesta.

Eläinten juhlat elää edelleen. Lempäälän runomaratonilla muutama
vuosi sitten päiväkodin lapsiryhmä esitti kirjan arvoituksia.  Itse
olen nyt lukumummona käyttänyt kirjaa koulussa ja kirjastossa
pitämilläni satutunneilla. Arvoitusriimeillä saa lapset hyvin mukaan
vuorovaikutukseen ja kuuntelemaan.  Eilen viimeksi kirja oli minulla
käytössä Kamraatinkulmassa aikuisten toimintakeskuksessa
pitämälläni satutunnilla. Toimi. Digisovelluksena runot, arvoitukset
sekä uudet tehtävät saisivat laajemman käyttäjäkunnan ja
pääsisivät hauskuuttamaan taas uusia lapsia ja samalla tukemaan luku-
ja kirjoitustaidon kehitystä. Nyt odotamme iloisen jännityksen
vallassa joukkorahoituskampanjaa ja sitä, kuinka paljon Eläinten
juhlat –haaveistamme toteutuu.

Ikaalisissa 30.4.2019

Seija Gauffin